Osakeyhtiön kirjanpito, tilinpäätös ja veroilmoitus

Maataloutta harjoittavan osakeyhtiön kirjanpidon, tilinpäätösten ja veroilmoitusten laadinnassa joudutaan ottamaan huomioon kirjanpitolain lisäksi monia muita lakeja ja asetuksia. Näistä keskeisimpiä ovat seuraavat:

• Kirjanpitolaki ((1336/1997)
• Kirjanpitoasetus (1339/1997)
• Kirjanpitolautakunnan yleisohjeet
• Verohallinnon päätös ilmoittamisvelvollisuudesta ja muistiinpanoista (1581/2015)
• Tuloverolaki (1535/1992)
• Maatilatalouden tuloverolaki, MVL, (543/1967)
• Laki elinkeinotulon verottamisesta (360/1968)
• Laki varojen arvostamisesta verotuksessa (1142/2005)
• Arvonlisäverolaki (1501/1993)
• Verotililaki (604/2009):

Kirjanpitolain mukaan tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen tulee antaa oikeat ja riittävät tiedot kirjanpitovelvollisen toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta (3 luvun 2 §). Vuoden 2016 alusta voimaan tulleiden muutosten jälkeen myös maataloutta harjoittavan osakeyhtiön virallinen tilinpäätös tulee tehdä suoriteperusteisesti, mutta kirjanpitolaki sallii maksuperusteisen kirjanpidon (2 luvun 3 §). Ennen kirjanpitolain muutosta maataloutta harjoittanut osakeyhtiö sai tehdä maksuperusteisen tilinpäätöksen, mutta silloinkin oli suositeltavaa tehdä suoriteperusteinen tilinpäätös. Myös kirjapitolautakunta suositteli suoriteperusteista tilinpäätöstä (Kirjanpitolautakunnan lausunto 1894/25.9.2012).

• Esimerkiksi Kirjanpitolautakunta on lausunnossaan (KILA 2001/1644) todennut että, esim. lehmät jotka tuottavat tuloa useampana tilikautena, tulee kirjata taseen pysyviin vastaaviin ryhmään ”Muut aineelliset hyödykkeet”. Kirjanpidossa näiden eläinten hankintameno kirjataan muuhun käyttöomaisuuteen ja lehmien kohdalla niistä on syytä tehdä kolmen vuoden tasapoisto, jotta ne olisivat samat kuin maatalousverotuksen puolella tehtävät eläinten hankintahinnan jaksotukset. Esimerkiksi hiehovasikoiden ja hiehojen kasvatuskulut aktivoidaan taseeseen ”valmistus omaan käyttöön” tilille, josta ne siirretään poikimisen jälkeen muuhun käyttöomaisuuteen ja niistä ryhdytään tekemään poistoja. Sika ja siipikarjoissa eläimet arvostetaan taseeseen vaihto-omaisuuteen ja varaston muutos tulee näkyviin tuloslaskelman puolella varaston muutoksena.

Maataloutta harjoittavan osakeyhtiön kirjanpito voidaan tehdä joko koko ajan suoriteperusteisesti tai vuoden aikana maksuperusteisesti, jos tilinpäätöksessä kirjaukset oikaistaan ja täydennetään suoriteperusteen mukaisiksi. Jos kirjanpitovuoden aikana tehdään osavuositarkasteluja ja/tai tehdään välitilinpäätöksiä, kirjanpidon on selkeintä olla koko ajan suoriteperusteinen. Tilinpäätöksen jälkeen tehdään kirjaukset, joilla saadaan laskettua veroilmoitukseen tarvittavat maksuperusteiset tiedot. Jos kirjanpitovuoden aikana ei tehdä osavuositarkasteluja ja/tai välitilinpäätöksiä, on yksinkertaisempaa tehdä vuoden kuluessa maksuperusteista kirjanpitoa ja tehdä sen perusteella veroilmoituslaskelmat ja tehdä vasta sen jälkeen tarvittavat oikaisut ja täydennykset, jotta tilinpäätös vastaa suoriteperustetta.

Arvolisäverotuksessa maatalousosakeyhtiön verokauden pituus määräytyy samoilla perusteilla kuin muissakin osakeyhtiöissä, sillä kalenterivuoden pituinen verokausi koskee vain alkutuotantoa harjoittavia luonnollisia henkilöitä, kuolinpesiä ja yhtymiä (arvonlisäverolaki 162 a §) Liikevaihto enintään 25 000 euroa, verokausi on vuosi Liikevaihto enintään 50 000 euroa, verokausi on neljänneskalenterivuosi Liikevaihto yli 50 000 euroa, verokausi on kuukausi

Kun arvonlisäverotuksen verokausi on kuukausi, arvonlisäveroa koskeva veroilmoitus (kausiveroilmoitus) on annettava viimeistään verokautta seuraavana toisena kalenterikuukautena verotililain 8 §:ssä säädettynä ajankohtana (paperinen ilmoitus perillä viimeistään kuukauden 7 päivänä ja sähköisen ilmoitus perillä viimeistään 12. päivänä) verotililain 7 §:ssä säädettyä menettelyä noudattaen (arvonlisäverolaki 162 §).

Tilikaudelta on laadittava tilinpäätös, joka sisältää:

1. tilinpäätöspäivän taloudellista asemaa kuvaavan taseen;
2. tuloksen muodostumista kuvaavan tuloslaskelman;
3. varojen hankintaa ja niiden käyttöä selvittävän rahoituslaskelman, jos kirjanpitovelvollinen on suuryritys tai yleisen edun kannalta merkittävä yhteisö; sekä
4. taseen, tuloslaskelman ja rahoituslaskelman liitteenä olevat tiedot (liitetiedot).

Kustakin taseen, tuloslaskelman ja rahoituslaskelman erästä on esitettävä vastaava tieto viimeistä edelliseltä tilikaudelta (vertailutieto) (kirjanpitolaki 3 luvun 1 §).

Taseessa maa- ja vesialueiden arvoina käytetään yleensä hankintamenoja. Taseen vastaavien erät jaetaan pysyviin ja vaihtuviin käyttötarkoituksensa perusteella. Pysyviä ovat erät, jotka on tarkoitettu tuottamaan tuloa jatkuvasti useana tilikautena. Muut vastaavien erät ovat vaihtuvia (kirjanpitolaki 4 luku 3 §). Vaihto-omaisuutta ovat sellaisinaan tai jalostettuina luovutettaviksi tai kulutettaviksi tarkoitetut hyödykkeet (kirjanpitolaki 4 luku 4 §). Edellä olevien säädösten perusteella tuotantoeläimet (lehmät, emakot, uuhet, hevoset) luokitellaan pysyviin vastaaviin ja myyntiä varten kasvatettavat eläimet luokitellaan vaihtuviin vastaaviin. Myös kirjanpitolautakunta on tulkinnut asian tällä tavalla (kirjanpitolautakunnan lausunto 1644/26.2.2001).

Hyödykkeen hankintamenoon luetaan hyödykkeen hankinnasta ja valmistuksesta aiheutuneet muuttuvat menot. Jos hyödykkeen hankintaan ja valmistukseen liittyvien kiinteiden menojen määrä on olennainen 1 momentissa tarkoitettuun hankintamenoon verrattuna, saadaan myös niiden osuus lukea hankintamenoon (kirjanpitolaki 4 luvun 5 §). Jollei kirjanpitovelvollinen muuta näytä, vaihto-omaisuuteen kuuluvien samanlajisten hyödykkeiden hankintameno määritetään olettaen, että hyödykkeet on luovutettu siinä järjestyksessä kuin ne on hankittu, tai että luovutusjärjestys on ollut hankintajärjestykselle päinvastainen. Tällaisten hyödykkeiden hankintamenoksi saadaan merkitä myös toteutuneiden hankintamenojen keskiarvo, joka on painotettu vastaavilla hankintamäärillä. Hankintamenojen keskiarvoja voitaneen soveltaa esim. kasvatettavien eläinten ja rehuvarastojen arvostamisessa.

Rakennusten ja koneiden arvot perustuvat niiden hankintamenoihin, joista vähennetään niihin kohdistuvat avustukset ja poistot. Pysyviin vastaaviin kuuluvan aineellisen omaisuuden hankintameno aktivoidaan ja kirjataan vaikutusaikanaan suunnitelman mukaan poistoina kuluksi (kirjanpitolaki 5 luku 5 §). Aktivoituun hankintamenoon luetut hankinnasta ja valmistuksesta aiheutuneet menot on voitava selvittää kustannuslaskennan tai -laskelmien avulla (kirjanpitolaki 5 luku 5 §). Edellä säädettyä voitaneen soveltaa siten, että esimerkiksi lypsylehmien osalta lehmien arvo perustuu kustannuslaskelmaan keskimääräisestä lehmän hinnasta. Lypsylehmien tuotantoaika on keskimäärin noin kolme vuotta, joten lypsylehmien suunnitelman mukainen poistoaika voi olla kolme vuotta. Kotieläinten hankintamenot saa vähentää myös MVL:n mukaisessa verotuksessa kolmessa vuodessa. Itse kasvatettavien tuotantoeläinten osalta niiden kasvattamiseen kohdistuvat kulut pitää käsitellä normaalien vuosimenojen sijasta tuotantoeläinten hankintamenona.

Maatalousosakeyhtiön veroilmoitus annetaan veroilmoituslomakkeella 6 B. Maatalouden tulot kirjataan kohtaan 356. Maatalouden tulolähteen tuotot. Tulot kirjataan MVL:n mukaisesti maksuperusteisesti laskettuna, vaikka lomakkeella on otsikkona tuotot. Maatalouden menot kirjataan kohtaan 399. Maatalouden tulolähteen kulut. Menot kirjataan MVL:n mukaisesti maksuperusteisesti laskettuna, vaikka lomakkeella on otsikkona kulut.

Maatalousosakeyhtiön varat ilmoitetaan veroilmoituslomakkeen 6 B sivulla 4. Omaisuuden arvostus perustuu lakiin varojen arvostamisesta verotuksessa (1142/2005). Tuloverolaissa (1535/1992) tarkoitetun jaettavan yritystulon ja yhtymän osakkaan tulo-osuuden pääomatulo-osuuden perusteena oleva nettovarallisuus sekä osakkeen matemaattinen arvo samoin kuin kiinteistöveron perusteena olevan kiinteistön arvo lasketaan siten kuin tässä varojen arvostamislaissa säädetään. Osakeyhtiötä koskevat säännökset 2 luvussa (2-14 §), jossa ei ole erityissäännöksiä maatalousosakeyhtiöistä. 3 luvussa olevat muun yrityksen maatalouden nettovarallisuus ja sen arvo -säännökset (19-27 §) eivät koske maatalousosakeyhtiöitä.

Tilintarkastajan tehtävänä on tehdä tilintarkastus tilintarkastuslain, kirjanpitolain sekä kyseistä yhteisöä tai säätiötä koskevan lain mukaisesti. Tilintarkastus käsittää yhtiön tilikauden kirjanpidon, tilinpäätöksen, toimintakertomuksen ja hallinnon tarkastuksen. Työnsä päätteeksi tilintarkastaja antaa tilintarkastuskertomuksen, joka käsitellään yhtiökokouksessa.

Tilintarkastaja saadaan lain mukaan jättää valitsematta yhteisössä, jossa sekä päättyneellä että sitä välittömästi edeltäneellä tilikaudella on täyttynyt enintään yksi seuraavista edellytyksistä:

1. taseen loppusumma ylittää 100.000 €
2. liikevaihto tai sitä vastaava tuotto ylittää 200.000 €
3. palveluksessa keskimäärin enemmän kuin 3 henkilöä

Käytännössä maataloutta harjoittavissa yhtiöissä tilintarkastusvelvollisuus pääsääntöisesti täyttyy.

Takaisin pääsivulle